Pitkän tauon jälkeen koirapuistoilu sai palata elämäämme... tai me sen elämään ihan miten vain itse kukin haluaa sen ajatella! Ensimmäisellä puistoilu kerralla puistossa oli vain muutama muu koira, kiertelimme ympäri puistoa omaan tahtiimme, eivätkä koirat juurikaan ottaneet kontaktia toisiin koiriin. Adja oli vähän ihmeissään, että mikä tämä uusia hajuja täynnä oleva paikka oikein on. Etna kulki kannoillani, niinkuin yleensäkin ja Zeus taas vaelteli omia menojaan hajumaailmaan uppoutuneena.

Toisella kerralla puistossa oli vähän enemmän elämää, joka tosin ei olisi Zeusta voinut vähemäpää kiinnostaa. Kerran se kävi toisilleen ärjuvät parsonrusseli urokset ojentamassa, mutta keskittyi sitten taas hajuviestien lukemiseen ja hengaili itsekseen. Toinen parsonrussel uroksista oli melko kiinnostunut Etnasta (Zeuksin muutmana kerran vihjaissut, että neidin juoksut saattavat olla lähestymässä), mutta Etna ei innostunut ihailijastaan vaan kovaäänisesti komensi sen aina pois. Toista urosta puolestaan kiinnosti Adja joka vielä ihmetteli koirapuiston elämää...

Kolmannella kerralla puistossa olikin sitten paljon kääpiöpinsereitä. Zeus koirapuiston lainvalvoja toimitti omaa virkaansa, omalla tavallaan. Toisin sanoen, sitä ei juurikaan näkynyt. Adja oli puistossa jo kuin kotonaan, reippaana se irtaantui välillä melko kauaskin, yritti leikkiä toisten kääpiöpinsereiden kanssa ja tutustui uusiin ihmisiin pelkäämättä tai arastelematta ollenkaan. Etnakin yritti välillä vähän leikkiä, mutta se reppana ei oikein tiedä miten pitäisi leikkiä.Leikkiin haastamisen se kyllä osaa, mutta leikkiminen sinänsä pelottaa sitä, tai ainakin aiheuttaa levottomuutta mikä purkautuu ulos haukuntana!

Pikkuhiljaa aletaan pääsemään myös kovien pakkasten makuun. Eilen illalla olimme kirskaanniemessä laavulla. Pakkasta oli hieman alle
-10 astetta. Kaivoin toppahaalarit varastosta, ettei koirille tule metsässä kylmä, tarkoitus kun oli jäädä nuotion ääreen ainakin joksikin aikaa istumaan. No viimetalvilta tutuksti tullut reaktio ilmeni taas.. Kun toppahaalarit ilmestyivät lattialle, koirat (lukuunottamatta Adjaa,joka ei vielä ymmärtänyt asiayhteyttä) kaikkosivat. Zeus tuli luokse kolmannella käskyllä korvat luimussa ja täristen. Etna piti hakea häkistä. Adjalle ei toppahaalaria vielä ole, joten se sai päälleen paksun villapaidan ja hieman suuren fleece haalarin, mutta hyvin me pärjättiin. Minulla jäätyivät varpaat (viisaasti lähdin nuotiolle aamutossut = reinot jalassa), mutta koirat eivät vaikuttaneet palelevilta.

Koirien omat herkut eivät meinanneet niille kelvata, kun tarjolla olisi ollut myös makkaraa ja broilerpyöryköitä. No annoin koirille sitten tekemistä pilkkomalla yhden makkaran pieniksi paloiksi ja heittelemällä ne nuotion läheisyyteen metsään. Sieltä aikuiset koirat etsivät niitä sitten innoissaan ja saivat aikansa kulumaan. Adjan makkarat tiputtelin nuotion ympäristöön josta se niitä sitten sai etsiä.

Tänään pakkasta oli liki -15 astetta ja koirien kanssa on tullut käytyä ulkona vain pikaisesti. Kyse on siis vain omasta laiskuudestani, ja ehkä siitä että toppahaalarit jäivät eilisen jäljiltä autoon. Edes tuon pakkasmäärän ei pitäisi hidastaa ainakaan Zeuksen tahtia, sen kanssa kun on tarvottu lenkillä syvässä hangessa yli -30 asteen pakkasellakin. Ainakin Lapissa jouluna 2009 neljä kuukautta ennenkuin Etna tuli Ruotsista Suomeen. Saapa nähdä, minkälaisia pakkasia sitä vielä tälle talvelle saadaan...